14-vuotiaana Becky jätti taakseen normaalin teinin elämän, kun autoreissu naapurikaupunkiin Wilmotiin Etelä-Dakotassa sai julman käänteen. Auto-onnettomuuden seurauksena Becky lensi ulos auton kattoluukusta ja lopputulos oli järkyttävä: Becky halvaantui vyötäröstä alaspäin.
WC:n käytön opetteleminen
Halvaantuminen ja joutuminen pyörätuoliin voi jo olla tarpeeksi haastavaa, mutta opetteleminen uudella tavalla WC:ssä asiointiin – kaikkien muiden kehon muutosten lisäksi – oli musertavaa Beckylle: ”Teet sen osalla kehostasi, jota et pysty edes tuntemaan. Et tiedä, missä tietyt kehonosat enää edes ovat, koska et pysty tuntemaan takamustasi. Siinä oli totuttelemista, varsinkin 15-vuotiaana, kun kaikki hävettää muutenkin. Kehosi muuttuu, etkä halua puhua siitä kenellekään. Haluat vain olla yksin.”
Suolenhallinnan oppiminen ja rutiinin luominen olivat kuitenkin edellytyksiä Beckylle, jotta hänet voitiin kotiuttaa sairaalasta: ”Se oli todella inhottavaa. Se oli jotain todella intiimiä ja yksityistä, mutta se oli yksi niistä asioista, jotka minun oli tehtävä ennen kuin saatoin kotiutua.”
Oikean hoidon löytäminen
Vaikka Beckyllä olikin suolentyhjennysmenetelmä, kun hänet kotiutettiin sairaalasta, se oli vain hetkellinen apu. Onnettomuutta seuraavina vuosina Becky kokeili kaikkea. Peräpuikkoja, laksatiiveja, peräruiskeita, ja vaikka osa menetelmistä toimikin jonkun aikaa, millään niistä ei ollut pitkäkestoista vaikutusta, ja jatkuvasta huolesta ja satunnaisista vahingoista tuli osa Beckyn arkea: ”Suun kautta otettavat laksatiivit olivat arvaamattomia enkä ikinä tiennyt, milloin ne alkaisivat vaikuttaa. En kokenut hirvittäviä hetkiä, mutta kerran kyllä veljeni autossa, kerran röntgenpöydällä ja useita kertoja töissä. Näiden vahinkojen tapahtuessa tunnet olosi melko toivottomaksi ja voimattomaksi. Se oli eräänlainen päänvaiva ja jatkuva puheenaihe lääkärini kanssa.”
Eräänä päivänä Becky kuitenkin sai lääkäriltään soiton, jonka hän muistaa loppuelämänsä. Lääkäri soitti kertoakseen hänelle uudesta suolihuuhtelujärjestelmästä: ”Se oli toivon soitto. Vaikka hän ei voinutkaan luvata minulle ihmeitä Peristeenin® kanssa, olin niin riemuissani ja innoissani, että lääkärini piti rauhoitella minua. Jos saisin yhden toiveen, se ei olisi kävelykyvyn palautuminen vaan suolenhallinnan saaminen takaisin, joten pysyvän ratkaisun saaminen siihen olisi iso asia minulle.”
Aloitettuaan Peristeen-järjestelmän käytön Becky on siirtynyt päivittäisestä huuhtelusta joka toinen päivä tehtävään huuhteluun eikä vahinkoja ole sattunut kuukausiin: ”Se on uskomatonta. Rutiinini on vapauttanut minut yhdeksi kokonaiseksi päiväksi. Minulle tapahtui muutama vahinko alussa yrittäessäni luoda rutiiniani ja tottua siihen, mutta nyt vahinkoja ei ole sattunut kuukausiin”.
Kuka olen nyt?
Kun Becky oli nuori, hän oli omistautunut urheilulle. Onnettomuutensa aikoihin Becky rakasti koripalloa, ja hänen suurin unelmansa oli olla koripalloilija, joten kauden ulkopuolella hän harrasti kaikkia mahdollisia lajeja pysyäkseen kunnossa: lentopalloa, uimista ja ratajuoksua.
Kun Becky heräsi sairaalan sängystä, kaikki, mitä hän oli toivonut tulevaisuudelta, vaikutti saavuttamattomalta. Kuka hän oli nyt ilman urheilijan identiteettiään?
”Kun loukkaannuin, suuri osa identiteetistäni otettiin pois minulta, koska olin intohimoinen urheilija. Minun piti selvittää seuraavina vuosina uudelleen, kuka Becky oikein oli. Joten kamppailin identiteettini kanssa hetken aikaa, kunnes löysin tavan ajatella itsestäni eri tavoin ja opin vaalimaan asioita, joita pystyisin edelleen tekemään.”
Beckylle oli vaikeaa oppia hyväksymään elämää pyörätuolin kanssa, mutta hänen optimistinen elämänasenteensa työnsi häntä eteenpäin. Hän omistautui opinnoilleen ja pyrki hyviin tuloksiin – sillä kuten Becky sanoo: ”Elämän huonot puolet voivat tehdä sinusta joko katkeran tai paremman ihmisen. Se sinun täytyy itse päättää. En ehkä pystynyt käyttämään jalkojani, mutta pystyin käyttämään päätäni”.
Muutama vuosi myöhemmin Becky valmistui loistavin arvosanoin. Hän sai myöhemmin töitä finanssimaailmasta, ja hän työskentelee nykyään esimiehenä luottolaitoksessa.
Paluu rakkaiden asioiden pariin
Totutellessaan elämään alaraajahalvaantuneena Becky palasi hiljalleen liikunnan pariin.
Ajan kuluessa hän palasi altaalle, suoritti laitesukelluslisenssin, aloitti istumahiihdon ja liittyi käsipyöräilykerhoon. Suolihuuhtelujärjestelmän avulla hän pystyy nyt paremmin hallitsemaan suoltaan, mikä auttaa häntä suunnittelemaan treeninsä. Hänen paras neuvonsa on asettaa itselleen tavoitteita ja odotuksia: ”Sinun täytyy jatkaa eteenpäin, älä luovuta. Vähän kerrassaan riittää, mutta aseta tavoitteita. Perheeni oli aina tukenani, rakasti ja tuki, mutta he myös haastoivat minua henkisesti. Kun olin onnettomuuden jälkeen kuntoutuksessa sairaalassa, siskoni kysyi minulta esimerkiksi, että pystyisinkö yhä pesemään astiat. Minua ei aiottu päästää helpolla. Ja se auttoi minua olemaan parempi ihminen, parempi opiskelija, parempi urheilija, mikä oli lahja.”
