Nuorekas 59-vuotias Sue asuu Länsi-Yorkshiressä. Vuonna 2014 hänellä todettiin Crohnin tauti sen jälkeen, kun haavainen paksusuolitulehdus oli ollut hallinnassa 30 vuotta.
Aloita lyhyellä matkalla kotimaassa
Olin lukenut kaiken mahdollisen tiedon eri nettisivuilta, joissa kerrottiin matkustamisesta avanteen kanssa. Minulla oli kuitenkin vielä joitakin huolenaiheita. Pian ymmärsin, että saan ne ratkaistua ainoastaan tarttumalla toimeen. Päätimme aloittaa tekemällä lyhyen matkan Isossa-Britanniassa. Viettäisimme muutaman yön hotellissa ja näin pääsisin eroon epäilyksistäni, jotka liittyivät avanteen kanssa selviytymiseen poissa kotoa.
Todellisuudessa ei tietenkään ole mitään väliä, tehdäänkö avanteeseen liittyvät rutiinit kotona vai muualla, joten asiassa ei ole mitään ongelmaa. Tämä oli kuitenkin minulle tärkeä ensimmäinen askel. Vaikka minulla ei mitään ongelmia ollutkaan, olin lievästi sanottuna huolissani mahdollisista ohivuodoista hotellin puhtaille, valkeille lakanoille. Otin varoiksi mukaan vanhan pyyhkeen, jonka laitoin aluslakanan päälle. Minun ei olisi tarvinnut kantaa huolta tästä, mutta se antoi vähän lisää itseluottamusta.
Aloin suunnitella 8 viikon matkaa Uuteen-Seelantiin
Nyt kun pystyin luottamaan siihen, että pärjäisin poissa kotoa, siirryin suunnittelemaan pidempää oleskelua Uudessa-Seelannissa. Tämä tarkoitti, että avannetarvikkeita pitäisi ottaa mukaan riittävästi koko matkan ajaksi ja kaiken varalta vielä vähän enemmän. Joissakin ohjeissa kehotetaan ottamaan mukaan kaksinkertainen määrä kahdessa eri laukussa siltä varalta, että matkatavarat katoavat. Päätin kantaa koko matkaa varten riittävän määrän tarvikkeita käsimatkatavaroissa, jotka olisivat mukanani koko lentomatkan ajan. Lisäksi pakkasin joitakin varatarvikkeita ruumaan menevään matkalaukkuun. Otin yhteyttä omalääkäriini ja selostin matkasuunnitelmani sekä tarvittavien tarvikkeiden määrän. Näin pystyin etukäteen tilaamaan kaikki tarvikkeet ja varmistamaan, että ne toimitettiin minulle hyvissä ajoin. Suunnitelma toteutui, ja 4.1.2016, alle 7 kuukauden kuluttua avanneleikkauksesta, suuntasimme lentokentälle.
Tuli mitä tuli, aioin saavuttaa tämän tavoitteen.
Olin sekä innoissani että hermostunut. Olimme vihdoinkin matkalla vierailulle perheemme luokse ja nyt pääsisin tapaamaan suloisen pojantyttäreni ensimmäistä kertaa. Ensin olisi kuitenkin selvittävä lentokentän turvatarkastuksen läpivalaisusta käsimatkatavara täynnä outoja lääketieteellisiä tarvikkeita ja itselläni päällä Coloplast SenSura Mio 1-osainen avannepussi. Näkyisivätkö nämä läpivalaisussa? Vedettäisiinkö minut sivuun ruumiintarkastusta varten?
Jono turvatarkastukseen oli pitkä, joten minulla oli odottaessani runsaasti aikaa pohdiskella näitä asioita. Mietintöjeni keskellä tajusin, ettei tällä oikeastaan ollut mitään väliä. Kaiken sen jälkeen, mitä olin käynyt läpi, tärkeintä oli kuitenkin, että olin kohta nousemassa koneeseen ja pääsisin vierailulle perheemme luo. Ja pystyisin selviytymään mistä tahansa tuon päämäärän saavuttamiseksi. Minkäänlaisia ongelmia ei sitten lopulta ollutkaan. Selitin virkailijalle tilanteeni ennen läpivalaisua ja purjehdin läpi kuin ilmaa vain.
Lennon ensimmäisen osuuden arvioitu lentoaika oli 13 tuntia
Sen jälkeen meillä olisi 10 tunnin pysähdys Singaporessa lentokenttähotellissa. Tämän ansiosta pystyin tekemään kaksi asiaa. Ensinnäkin, pystyin uimaan ensimmäistä kertaa lentokentän kattoterassin uima-altaassa. Toiseksi, uinnin jälkeen pystyin käymään suihkussa ja vaihtamaan avannesidokseni ennen nousua seuraavan etapin 9 tuntia kestävälle lennolle Aucklandiin.
Saapumisestamme Aucklandin lentokentälle tuli aivan erityinen, kun kolmevuotias pojanpoikamme heittäytyi isoisänsä käsivarsille ja hukutti meidät molemmat suukkoihin ja halauksiin. Kolmen kuukauden ikäinen pojantyttäremme oli myös meitä tervehtimässä ensimmäistä kertaa. Se oli yhtä juhlaa.
Kahdeksan mahtavan viikon jälkeen paluumatka sujui yhtä mutkattomasti kuin aiempi lentomme. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miksi ihan turhaan huolehdin ennen matkaa.
