Ennen ohutsuoliavannetta Morten oli ollut innokas pyöräilijä. Yli 10 vuoden ajan hän oli harjoitellut ja osallistunut lukuisiin kilpailuihin Tanskassa.
Leikkaus keskeytti pyöräilyharrastuksen. Monet olettivat, että tämä oli hänen pyöräilyuransa loppu. Morten oli kuitenkin toista mieltä. Hänellä ei ollut aikomustakaan luovuttaa:
”Leikkauksen jälkeen päätin jatkaa normaalia elämääni. Luonnollisesti avanteen kanssa elämiseen on liittynyt joitakin muutoksia päivittäisiin rutiineihin, mutta se ei ole saanut minua luopumaan henkilökohtaisesta tai ammatillisesta kunnianhimostani”.
Unelma ajasta 10.59.59
Tosiasiassa Morten teki luovuttamisen sijaan juuri päin vastoin: Hän antoi itselleen huippuhaasteen: suoriutua Ironman-triathlonista alle 11 tunnissa. Tämä merkitsee 3,8 kilometrin avovesiuintia, 180 kilometrin pyöräilyä ja tämän päälle vielä 42,195 kilometrin täyspitkää maratonia.
Mortenista tuntui, että tästä suoriutumalla hän todistaisi itselleen kaiken olevan edelleen mahdollista.
Hän tiesi sen vaativan paljon kovaa työtä – ja tietysti harjoittelu asettaisi lisäpaineita avannesidosratkaisun suhteen. Melko pian Morten kuitenkin huomasi, että oikeanlaisten lisätarvikkeiden avulla oikeastaan mikään ei ollut muuttunut.
Avannepussi ei ole minkään loppu
Lukemattomien tiukkojen harjoittelutuntien jälkeen hän koki olevansa riittävän varma avannesidoksesta pystyäkseen keskittymään ja nauttimaan urheilua kohtaan tuntemastaan intohimosta.
Lopulta hän oli niin varma avannesidoksesta, että oli valmis tähtäämään päämääränsä ja laittamaan harjoittelunsa testiin: Ja lopputuloksena oli, että hän saavutti tavoitteensa kirkkaasti.
Kun Morten ylitti maaliviivan ajassa 10.48.59, hän todisti itselleen ja koko maailmalle, että avannepussi ei ole minkään loppu!
