Muutamia päiviä leikkauksen jälkeen ihmettelin, voisinko koskaan tottua tähän kapistukseen, jonka he laittoivat vatsalleni. Ensin en pystynyt edes tyhjentämään pussia itse, mutta aika nopeasti totuin tekemään sen avannehoitajani avustamana.
Päästessäni kotiin olin melko kipeä, koska peräsuoleni loppuosa oli myös poistettu.
Ensimmäinen kävelylenkki
Noin viikon kuluttua lähdin ensimmäiselle kävelylle ulos kadulle, siitä parin viikon kuluttua kävelin meren rannalla ja pysähdyin lepäämään pari kertaa. Kaikki on tullut helpommaksi ajan mittaan. Nyt pussin tyhjentäminen, vaihtaminen ja käsittely on alkanut jo sujua ihan luonnostaan.
Silloin tällöin minulle on sattunut ohivuoto yöaikaan ja joskus myös päivällä, mutta silloin vain menen ja vaihdan pussin – niin yksinkertaista se on. Puolet ajasta en edes muista, että minulla on se!
Ei tarvetta pitkiin aamurutiineihin
Yleensä aamuisin ajan parran, käyn suihkussa ja kiinnitän uuden sidoksen, joka kestää minulla seuraavaan aamuun asti. Otan uuden sidoksen ja tarvikkeet valmiiksi edellisenä iltana, joten sen vaihtamiseen menee vain viisi minuuttia.
Lisää energiaa
Ennen leikkausta minulla oli vaikea Crohnin tauti ja pysyttelin sen vuoksi kotona. En vain pystynyt lähtemään ulos, koska pelkäsin, että minulle sattuu vahinko. En oikein jaksanut tehdä mitään ja juoksin vessassa jatkuvasti, mutta en ehtinyt aina ajoissa. Nyt voin kuitenkin lähteä ulos luottavaisin mielin, syödä ulkona ja tehdä monia niistä asioista, joita pystyin tekemään ennen sairastumistani.
On tiedettävä, mitä syö
Ensimmäinen matkani tapahtui joulukuussa, kun perheeni vei minut Lontooseen Winter Wonderland -tapahtumaan. Olin ajatellut, etten enää koskaan lähde ulos, mutta meillä oli ihana joulu sinä vuonna ja pystyin ongelmitta syömään kaikkea, mitä olin joskus aikoinaan syönyt. Opit tunnistamaan, mitä voit syödä ja mitä et.
Nykyään en juurikaan käytä alkoholia. Uutenavuotenakin join vain vähän, mutta sekoitin eri juomia keskenään ja sain sitten krapulan... oma syyni, tietysti, ja kaikkien mielestä se oli äärettömän hauskaa.
Paluu harrastusten pariin
Olen sitoutunut tämä vuonna joihinkin projekteihin. Ensimmäinen oli maastopyöräni kunnostaminen: purin sen osiin ja spraymaalasin sen kokonaan. Nyt se näyttää uudelta! Valitettavasti en pääse vielä ajamaan sillä, koska peräpääni ei taida olla siihen ihan vielä valmis...mutta ehkä jonakin päivänä.
1980-luvulla toimin tiskijukkana ja haluaisin oikeastaan tehdä sitä taas, joten olen pannut kasaan vähän laitteistoa ja rakennellut omia valosysteemejä. Nyt en enää oikein mahdu sisään autotalliini, koska minulla on siellä myös rumpusetti. "Voi naapuriraukat”, kuulen sinun sanovan.
