Kun sairastamani Crohnin tauti eteni hallitsemattomaksi, päätin jäädä joksikin aikaa pois töistä. Olin lähettinä perheyrityksessä, enkä halunnut jättää heitä pulaan, kun minun oli yhä vaikeampaa suoriutua työtehtävistäni.
Esimieheni oli hyvin ymmärtäväinen, mutta tietenkään tällainen tilanne ei olisi voinut jatkua loputtomiin. Päätin siis irtisanoutua työstäni.
Vierailut auttavat selviytymään
Olin työskennellyt yrityksessä kolmetoista vuotta ja saanut sinä aikana muutamia hyviä ystäviä, joista varsinkin yksi kävi säännöllisesti minua tervehtimässä kotona ja vieraili usein myös sairaalassa, kun olin siellä hoidettavana. Lähiesimieheni tuli käymään kotonani ja tapaamme edelleen silloin tällöin. Pistäydyn joskus toimistolla juttelemassa hänen kanssaan; hän työskentelee enää muutamana päivänä viikossa siirryttyään eläkkeelle.
Nämä vierailut olivat minulle hyvin tärkeitä, koska tunsin jääväni kaiken ulkopuolelle ja elin sulkeutuneena kotiin neljän seinän sisään. Vierailut auttoivat minut noiden vaikeiden aikojen läpi.
Läheiseni olivat minun kallioni
Perheeni oli minulle kaikki kaikessa koko sairauteni aikana. Erityisesti vaimoni, joka huolehti minusta koko tänä aikana. Suurimman osan aikaa tarvitsin apua WC:ssä, vuoteeseen menemisessä ja ylös nousemisessa sekä pukeutumisessa. Tiedän, että tämä kuulostaa säälittävältä, mutta jokainen, jolla on tämä sairaus, tietää, miten voimattomaksi se sinut tekee. Olen hyvin onnekas, sillä minulla on viisi ihanaa aikuista lasta. He olivat kaikki minun kallioni.
Joku, jonka vuoksi herätä
Leikkauspäivän aamuna vanhin tytärpuoleni, vaimoni ja nuorin tyttäreni veivät minut sairaalaan. He tulivat leikkausosastolle kanssani, mutta kun oli aika siirtyä leikkaussaliin, halusin heidän lähtevän, koska pelkäsin, että tilanne olisi meille kaikille liian tunteellinen. Minun oli pidettävä itseni kasassa ennen tätä pelottavaa leikkausta.
Tyttäreni ja vaimoni odottivat sairaalassa koko päivän. Kun leikkaus kymmenen tunnin kuluttua oli ohi, vaimoni ja vanhin tytärpuoleni olivat paikalla herätessäni. He kaikki tulivat katsomaan minua joka päivä ollessani sairaalassa, samoin ystäväni, jonka olin tavannut sairaalassa.
Avun saaminen kotona
Kotiuttamispäivänä vaimoni ja tyttäreni hakivat minut sairaalasta. Kaikki perheenjäsenet auttoivat vuorotellen toipumiseni aikana, erityisesti vaimoni, joka auttoi pukeutumisessa ja niin edelleen... nyt oli hyötyä siitä, että hän toimi aikoinaan sairaanhoitajana!
