Aluksi olin täysin tietämätön enkä tiennyt mitä liimautuminen merkitsee. Päättelin, että minulla oli ohivuotoa. Kukaan ei ollut varoittanut minua ohivuodosta. Ei kirurgi, ei avannehoitaja, eivät muut avanneleikatut, joita olin tavannut. Tuntui kuin tämä olisi ollut täysin vaiettu asia.
Vahingot olivat olleet yksi merkittävimmistä asioista, joita en enää halunnut kokea. Ei enää juoksemista vessaan vain huomatakseni, että ilman pikajuoksijan kykyjä oli toivonta ehtiä sinne ajoissa. Se taas merkitsi vaatteiden pesu-urakkaa ja uusia alusvaatteita.
Olin toivonut, ettei minun enää tarvitsisi huolehtia
Joskus vahinkojen takia lukittauduin WC:hen, pesin ja kuivasin farkkuni ja kiitin luojaa käsien kuivauspuhaltimen keksimisestä.
Tieto siitä, ettei tätä enää koskaan tapahtuisi avanneleikkauksen jälkeen oli suuri syy siihen, että ylipäätään suostuin paksusuolen poistoon. Odotin malttamattomana aikaa, jolloin minun ei enää tarvitsisi huolehtia lähimmän vessan löytämisestä, vaatteiden tahriintumisesta ja kuolettavasta häpeän tunteesta.
Ei sinulla ole ohivuotoa vaan liimautumista
Ette voi edes kuvitella kokemaani kauhua, kun eräänä aamuna heräsin ja ulostetta oli joka paikassa. Ja mikä vielä hirveämpää, minun oli herätettävä aviomieheni ja jätettävä hänet keräämään likaiset vuodevaatteet ja vaihtamaan puhtaat lakanat sillä välin, kun revin likaantuneet vaatteet yltäni ja menin suihkuun. Tätä en kyllä ollut tilannut. Ja tämä tapahtui yhä uudelleen.
Yritin hakea netistä tietoa siitä, mikä tämän voisi aiheuttaa, vakuuttua siitä, etten ollut ainoa, jolle tätä tapahtuu ja koetin löytää keinoja sen lopettamiseen. Silloin huomasin, ettei kyse ollutkaan ohivuodoista vaan liimautumisesta.
Mitä on liimautuminen
Ohivuodolla tarkoitetaan sitä, että erite löytää jonkin keinon valua ulos avannesidoksen alta, usein käyttövirheen takia. Nämä ongelmat olin selättänyt muutaman ensimmäisen kuukauden aikana.
Liimautuminen on erilaista. Liimautumisessa avannepussiin muodostuu tyhjiö ja erite ei kulkeudu pussin pohjalle, vaan kerääntyy avanteen ympärille. Kerääntynyt erite työntää pussia irti vartalosta. Pussin sisällä näkyy pannukakkumainen massa ulostetta ja pussi on melkein irti vartalosta. Se ei ole miellyttävää.
Pitääkö olla jatkuvasti valppaana?
Itse pyrin alkuvuosina pysymään valppaana liimautumisen suhteen.
Kiinnitin huomiota siihen, mitä olin syönyt ja tarkistelin avannepussiani jatkuvasti. Lisäksi "muussasin" paksumman eritteen pussin pohjalle heti, kun pystyin tekemään sen rauhassa. Suurimman osan ajasta selvisin.
Aina en kuitenkaan ole mahdollista vetäytyä omaan rauhaan ja pussin kanssa puuhastelu julkisesti ei ole helppoa.
Olen itse asiassa kääntynyt seinään päin ja koittanut mahdollisimman huomaamattomasti puuhastella pussin kanssa. En osaa ajatellakaan, mitä satunnainen ohikulkija on saattanut ajatella minun puuhaavan. Jos olisin mies, olisin ainakin voinut teeskennellä olevani pissalla.
Ratkaisu: Hieman liukastetta
Ja sitten joku tietäväinen ehdotti liukastavaa deodoranttia. Kyseessä ei ollut seksikaupan myyjä, vaan avannetuotteiden parissa työskentelevä henkilö. Minulla on selkeästi teinipojan ajatusmaailma, kun kuulen sanan liukaste. Jos olet tässä asiassa minua kypsempi, pyydän anteeksi ajatuksiani.
Ideana on, että liukastava deodorantti hierotaan uuden pussin sisälle ennen kuin se asetetaan paikoilleen. Minun tapauksessani varmistan, että pussin yläosassa on hyvin liukastavaa deodoranttia ja kiinnitän pussin sitten normaalilla tavalla.
Ei liimautumista enää kuuteen viikkoon
Tein tämän ensimmäistä kertaa kuusi viikkoa sitten. On tietysti naurettavaa, etten tiennyt tästä ennen kuin olin kärsinyt pussin liimautumisesta neljä vuotta. Nyt elämäni on kuitenkin aivan erilaista.
Näinä kuutena viikkona pussi ei ole liimautunut kertaakaan. Koko avannesidos on nyt pysynyt paikoillaan ja alan rohkeasti pikkuhiljaa luottaa siihen, ettei minun enää edes tarvitse ajatella koko asiaa. En aina, mutta päivä päivältä yhä pidempiä aikoja. Olen optimistinen. Minusta tuntuu, että tästä lähtien tilanne on hallinnassa.
